Pronssityö edistyy. Nyt sain sisäkeernan valutettua sisään, massattua jöötin ja ilmat, avattua muotin, korjattua vahan ja laitettua kuparinaulat ankkuroimaan sisäkeernan ulkokuoreen.

Tässä on sisäkeerna valutettu muottiin. Sisäkeerna on massaa, joka koostuu 1 osa sahajauhoja, 1 osa kipsiä, 2 osaa vanhaa samottia (eli vanhaa muottimassaa) ja 1 osa tiilimurskaa. Tuo vahattu naru, joka on kiedottu rautalankaan on nimeltään sisäkeernatappi. Se ei saa ottaa kiinni juoksuihin, eikä ilmoihin eikä tietenkään itse vahaan, siksi puupalikka on tuossa tukemassa.

Massausta jatkettiin kunnes sain ilmat ja juoksut peittoon ja yläpinnasta tasaisen.

Sitten käännettiin työ, niin että itse kipsimuotti on ylöspäin ja avattiin muotti.

Ongelmia! Kipsimuottini oli liian vähän aikaa likoomassa vedessä ennen vahan kaatamista. Niinpä vaha takertui parista kohtaa kipsimuottiin kiinni ja rikkoi vahapinnan. Toinen kylki ja pää irtosivat.

No ei hätää, vaha on helppo materiaali korjata, joten ei muuta kuin sulattelemaan irronneita osia kiinni uudestaan. Tältä näytti vahapinta kipsin alta ja tuolla esimerkiksi jaloissa näkyy vahasuikaleita, jotka on valuneet kipsimuotin saumasta. Onneksi siis peitin kipsimuotin saumat kipsimössöllä ennen vahan kaatoa, muuten olisi vahat valuneet lattialle.

Tässä vielä kuva viimeistellystä vahapinnasta. Kaikki ylimääräiset möykyt on silotettu ja irronneet palaset kiinnitetty vahalla takaisin. Kuparinaulat on vasaroitu vahan läpi sisäkeernaan kiinni. Tähän päälle tulee sitten massakerros. Nämä naulat pitävät siis sisäkeernan eli sisämuotin paikallaan ulkokuoressa kiinni kun pronssi sitten kaadetaan muottiin.

Ensi viikonloppuna on tiedossa jännää! Kun massaukset on valmiit, laitetaan työt uuniin, jossa poltetaan vaha pois. Sitten ystävänpäivänä teemme vihdoinkin pronssivalun! Tämä taitaa oikeasti vielä valmistua! Mahtavaa!